Etsi sivustolta
Huhtikuinen aamupäivä valkenee Liminganlahdella. Auringonsäteet valaiset luontokeskuksen pihamaata, jolla käy kova kuhina. Limingan Katrin päiväkodin Hulivilit, Himpulat ja Hattarat -ryhmät ovat saapuneet Liminganlahdelle koko päivän mittaiselle retkelle, ja pihan kiipeilyteline on aktiivisessa käytössä. Lapsia kieppuu, kiipeilee, tasapainoilee ja temppuilee uudessa leikkiympäristössä innokkaana ja äänekkäänä laumana. Hattarat -ryhmä odottelee vielä ulkopöytien ääressä, että Himpulat -ryhmän leikkikaverit ehtivät ulos tutkimaan maastoa.
Retkipäivä on suunniteltu vanhempien kanssa yhteistyössä siten, että päiväkotipäivä vietetään kokonaisuudessaan luontokeskuksen ympäristössä. Myös tavallisesti päiväkodilla nautittavat aamiainen, lounas ja välipala, tarjoillaan retken lomassa. Päiväunimahdollisuuskin on huomioitu: isommat lapset pötköttelevät luontokoulun tiloissa ja pienemmät kokoustilassa, jonka verhot saa kiinni. Retkitunnelmaa korostaa se, että lapsilla on mukana retkipatjat ja makuupussit. Mutta noinkohan lapset malttavat nukahtaa kesken aktiivisen seikkailun.
Jännittävien ruokailujen ja erilaisten lepohetkien lisäksi Liminganlahden luontokeskus tarjoaa oivat puitteet aktiiviseen retkipäivään. Lapset vierailevat lintujen tarkkailutornilla, jonne päästäkseen kuljetaan esteetöntä polkua, joka on itsessään jo pieni seikkailu. Auditoriossa on mahdollisuus katsoa lyhytfilmejä, nuotion äärellä voi tunnelmoida ja leikkialueella leikkiä. Retken kohokohtana kaikki pääsevät vuorollaan mukaan Merihanhi-Meerin seikkailulle, jossa tutustutaan alueen lintuihin.
Sisällä riisutaan hanskat ja pipot ja asetutaan jonoon. Tanja Jylänki Liminganlahden luontokeskukselta kyykistyy lasten tasolle mukanaan oikean kokoinen merihanhi. Hän esittelee Merihanhi-Meerin lapsille ja pyytää hanhiparvea seuraamaan perässään. Lasten silmät vilkuilevat seinätauluilla näkyviä lintuja samalla, kun he kuuntelevat, mitä Jylänki kertoo. Paikallaan ei tarvitse malttaa pysyä, sillä kierroksen aikana pienet hanhet syövät, lentelevät karkuun merikotkaa ja käpertyvät mytyksi munansa sisään. Välissä tutkitaan muun muassa suuren suurta linnunmunaa, joka paljastuu joutsenen, Suomen suurimman linnun munaksi. Kierroksen päätteeksi Jylänki kysyy, oppivatko lapset lentämään, ja hön saa vastaukseksi innokkaita nyökkäyksiä sekä myöntäviä vastauksia.
Kun opastettu kierros on ohitse, aikaa lounaaseen on vielä sen verran, että lapset saavat luvan tutkia näyttelyä itsekseen tarkemmin ja pelata näyttelystä löytyviä pelejä, joissa esimerkiksi voi ohjata linnun höyheniä oikeaan pesään. Yhdessä pelissä ohjataan lintuja oikealle talvehtimisalueelle ja pian ruudulle ilmestyykin kultamitali pelin päättymisen merkiksi. Peliä pelannut kaksikko iloitsee voitokkaasta suorituksesta.
Eräässä vitriinissä majailee linnun luuranko, jota tiirailee mietteliäs lapsonen. Hän pohtii ääneen, kenen luuranko mahtaa olla kyseessä, ja onko kyseisen linnun matka kenties päättynyt täällä luontokeskuksen sisällä. Hetken vitriiniä ihmeteltyään hän äkkää luurangon yläpuolella olevan kuvan, joka kertoo lintujen rakenteesta. Pieni tieteilijä vetää oitis johtopäätöksen näkemästään: kuvan iso lintu on varmaankin syönyt vitriinissä esillä olevan linnun niin, että siitä on jäljellä enää ranka.
Samaan aikaan ulkona kahden muun ryhmän lapset kulkevat jonossa kiemuraista metsäpolkua seuraten. He ovat palaamassa lintujen tarkkailutornilta takaisin luontokeskukselle ja nälkä kurnii jo vatsassa. Katrin päiväkodin retkipäivään Liminganlahden luontokeskuksella mahtuu siis liikuntaa, uuden oppimista, iloa ja jännitystä niin lapsille kuin aikuisillekin. Ryhmiä luotsaavat aikuiset tunnustavat, että alkuun isolla porukalla retkelle lähteminen jännitti heitä, mutta hyvän retkimielen ja asenteen ansiosta päivä oli oikein onnistunut.
Kirjoitus on julkaistu alkuperäisessä muodossa Limingan kunnan kotisivuilla.
